Asiaa asuntopolitiikasta

Asuntokauppaa ohjaavat siis aiemmin käsitellyt kaupungistuminen ja asuntokunnan koon muutos. Nämä tekijät ovat huomattavissa tilastoista, mutta siitäkin huolimatta esimerkiksi Helsinkiin rakennetaan pienempien asuntojen lisäksi myös isoja perheasuntoja, vaikka niiden kysyntä on laskenut. Helsinki kärsiikin kroonisesta pienten asuntojen pulasta, eikä nykyinen rakentaminen paikkaa näiden asuntokauppaa ohjaavien trendien vajausta.

Kolmas asuntokauppaa ohjaava tekijä on byrokratian kiemurat, eli asuntopolitiikka. Jäykähkö sellainen.

Asuntopolitiikan jäykkyys hidastaa oikeanlaisen rakentamisen syntyä ja kehittämistä niille alueille, joissa sille on tarvetta. Esimerkkinä huonosta asuntopolitiikasta ovat toimitilat. Nimittäin suurissa kaupungeissa on niin paljon tyhjiä toimitiloja, että niihin olisi mahdollista rakennuttaa kymmeniä tuhansia asuntoja. Miksei sitten rakenneta?

No, lupahakemukset ovat vaivalloisia, lupaa ei välttämättä saa, ja johtuen verotuksesta liiketilojen muuttaminen asumiskäyttöön on kallista. On myös mahdollista, että liiketilat ovat suojeltuja niin, että niitä ei ole mahdollista muuttaa asunnoiksi.

Vähän verotuksesta. On yleisesti tiedossa, että yli 40% rakentamisen kustannuksista on veroa. Toimitilojen käyttöaste on pienentynyt, kuten myös avokonttorien suosio. Nykypäivänä ihmiset tekevät töitä usein kotoaan tai yritykset ovat muuttaneet toimitilansa pois kaupunkien keskustoista korkeiden hintojen takia. On ongelmallista, että osa tyhjistä toimitiloista sijaitsevat kaupunkien parhailla paikoilla.

Etenkin suurissa kaupungeissa tarvitaan paljon matalapalkkaisten alojen työntekijöitä. Kalliit asunnot ja matalat palkat ovat ristiriidassa keskenään – halpaa rakentamista tulisi tukea, jotta työntekijöille saadaan asuntoja. Jos valtio tukisi enemmän ara-rahoitteisia kohteita, varallisuuden siirto valtiolta saataisiin kohdistumaan sinne, missä sitä tarvitaan.

Suomeen on viime vuosina myös rakennettu paljon kaupunginosia periaatteella asukkaat ensin ja palvelut jälkeen. Näihin samoihin kaupunginosiin rakennetaan myös perheasuntoja, mutta ongelmaksi nousee välttämättömien palveluiden, kuten päiväkodin ja koulun puuttuminen. Palveluiden ja asumisen tulisi kulkea käsi kädessä, ja alueet tulisi kyetä kaavoittamaan nopeasti tilanteen sitä vaatiessa.

Miten asuntopolitiikka tulee huomioida asuntosijoittamisessa?

- Mitä mihinkin on rakennettu paljon? (Onko alueella paljon perheasuntoja ja pulaa yksiöistä? Onko alueella paljon yksiöitä, mutta palveluja perheellisille? tms.)

- Mitä tulevaisuudessa voitaisiin tarvita? (Jos alueelle tulossa yliopiston osa, tarvitaan yksiöitä)

- Rakennetaanko jotain tiettyä asuntokokoa tai liiketiloja edelleen, vaikka niiden kysyntä on jo saavutettu?

- Syytä seurata kaavamuutoksia häntä kiinnostavilla alueilla.

- Syytä seurata mahdollisia lakimuutoksia.

Joli